You are currently viewing Rannekanavaoireyhtymän hoitaminen hieronnalla

Rannekanavaoireyhtymän hoitaminen hieronnalla

Rannekanavaoireyhtymä (karpaalitunnelisyndrooma) syntyy kämmeneen tulevan keskihermon joutuessa puristuksiin rannekanavassa. Tähän voi olla monia syitä. Yleensä taustalla on vamma tai jokin työperäinen toistuva liike, joka kuormittaa käden ja sormien lihaksia. Hermopinteen seurauksena kämmenen peukalon puoleisessa osassa ja varsinkin kolmessa ensimmäisessä sormessa alkaa ilmetä puutumisoireita ja/tai kipua. Perinteisesti vaivaa on hoidettu levolla, tukilastoituksella, kortisonipistoksilla ja tulehduskipulääkkeillä – leikkaushoidon ollessa viimeinen vaihtoehto. Vanhojen hoitomuotojen ohella, hieronta on kuitenkin osoittautunut tutkimuksissa toimivaksi avuksi rannekanavaoireyhtymään. Kerron tässä postauksessa lisää asiasta.

Oirekuva: sormien puutuminen ja kämmenen kipuilu

Tavallisin oire rannekanavaoireyhtymässä on peukalon, etusormen ja keskisormen sekä kämmenen peukalon puoleisen osan puutuminen ajoittain (kuva 1). Keskihermon haarat ulottuvat nimettömään asti, joten on mahdollista, että oireet ulottuvat nimettömän sisäsyrjälle asti. Rannekanavaoireyhtymässä saattaa esiintyä puutumisen lisäksi sormien tuntopuutoksia tai kämmenen kipua. Monet kärsivät oireista erityisesti nukkuessaan.

Usein oireita helpottaa hetkellisesti käden puristaminen nyrkkiin. Vaivaan liittyy toisinaan myös sormien hienomotoriikan häiriintymistä, joka johtaa esim. esineiden pudotteluun ja sorminäppäryyttä vaativien tehtävien vaikeuteen (esim. paidan napitus). 

Kuva 1. Oirealue ja keskihermo.

Mistä rannekanavaoireyhtymä johtuu?

Rannekanavaoireyhtymä syntyy kun kyynärvarresta sormiin kulkeva keskihermo jää puristuksiin ranteen alueella. Mahdollisia syitä hermopinteelle ovat:

  • Vamma. Esimerkiksi värttinäluun murtuma voi aiheuttaa ranteeseen turvotusta, joka painaa keskihermoa.  Rannekanavaoireyhtymä paranee tällöin yleensä murtuman parannuttua.
  • Toistuva rasitus. Kun työssä tai harrastuksessa toistuvat, voimaa vaativat, liikkeet kuormittavat sormien koukistajajänteitä, nämä voivat tulehtua ja turvota. Turvonneet jännetupit puristavat rannekanavassa kulkevaa keskihermoa.
  • Ylipaino. Ylipaino on yhteydessä moniin kipuongelmiin – näin on myös rannekanavaoireyhtymän kohdalla.
  • Perintötekijät. Rannekanavaoireyhtymän kehittyminen näyttää olevan jossakin määrin perintötekijöistä kiinni.
  • Sairaudet. Muun muassa diabetes ja kilpirauhasen vajaatoiminta altistavat vaivan kehittymiselle.
  • Raskaus. Raskauden loppuvaiheessa joillekin naisille ilmaantuu rannekanavaoireyhtymä ilman muita syitä – tällöin vaiva kuitenkin yleensä paranee itsestään synnytyksen jälkeen.

Näppäimistön naputtelu ei välttämättä aiheuta hermopinnettä

Rannekanavaoireyhtymää esiintyy noin 4 – 9% naisista ja noin 0,6 – 2% miehistä. Tiettyjen ammattikuntien edustajat ovat selvästi muuta väestöä suuremmassa riskissä saada rannekanavaoireyhtymä. Tällaisia ovat esim. rakennusalalla tai kaikenlaisilla linjastoilla työskentelevät henkilöt. Yhdessä tutkimuksessa suurimmaksi yksittäiseksi ammattiryhmäksi sairastuneiden joukossa osoittautui lihanpakkaajat. Myös tärisevien työkalujen käyttäjät kuuluvat selvästi riskiryhmään.

Yleinen käsitys, että tietokoneen käyttö ja näppäimistöllä kirjoittaminen aiheuttaisivat rannekanavaoireyhtymää, ei ole saanut selvää vahvistusta lääketieteelisissä tutkimuksissa. Tutkimusten mukaan käden ja sormien toistuvat liikkeet eivät yksinään useinkaan johda rannekanavaoireyhtymän syntymiseen, jos liikkeet eivät edellytä sananaikaista voimankäyttöä (vrt. kirjoittaminen vs. lihan pakkaaminen). Toistuvuuden ja voimankäytön lisäksi vaivalle altistaa ranteen epänormaalit asennot työtehtävissä. Näin ollen on tärkeää huolehtia hyvästä työskentelyergonomiasta myös tietokonetta käyttäessä – huomioithan myös käsien oikeat asennot näppäimistöllä.

Testejä vaivan tunnistamiseen

Jos epäilet itselläsi rannekanavaoireyhtymää, voit testata asiaa kolmella yksinkertaisella testillä – Phalenin testillä, Tinelin testillä ja kahden pisteen erottelukykytestillä (kts. video). Huomaathan kuitenkin, että videolla esitetyt testit ovat vain suuntaa antavia – rannekanavaoireyhtymän voi diagnosoida ainoastaan lääkäri (hermoratatestillä).

Katso video

Perinteiset hoitovaihtoehdot

Rannekanavaoireyhtymän hoidossa käytetään perinteisesti seuraavia keinoja:

  1.  Lepo + kylmähoito.
  2.  Tukilasta yöksi.
  3.  Tulehduskipulääkket
  4.  Kortisonipistos.
  5.  Leikkaus.

Kahta ensimmäistä keinoa voi kokeilla itsehoitona rannekanavaoireyhtymään. Lepo on yleensä kaikkein tärkein elementti hoidossa. Tarvittaessa hoitoa voi tehostaa kylmähoidolla (pidä kylmäpakettia ranteella 10 minuuttia kerrallaan pyyhkeeseen kiedottuna). Tukilasta on taas yöksi käteen laitettava apuväline, jonka tarkoituksena on pitää ranne oikeassa asennossa unen aikana. Lasta estää näin liikuttamatta kättä tiedostamatta ja pitää samalla käden verenkierron optimaalisena.

Listan kolme viimeistä hoitokeinoa edellyttävät lääkärille menemistä. Näitä kokeillaan, jos edelliset hoidot eivät ole auttaneet. Kipujen jatkuessa on muutenkin aina hyvä mennä lääkäriin – jos ei muuta niin pelkästään diagnoosin varmistamiseksi. Ennen ns. kovempiin hoitokeinoihin siirtymistä suosittelen kuitenkin keskustelemaan lääkärin kanssa hieronnan mahdollisista hyödyistä hoidossa. Lääkkeissä, kortisonipistoksissa ja leikkauksissa on luonnollisestikin omat riskinsä/haittansa – tässä mielessä on järkevää kokeilla, auttaisiko hieronta vaivaan. 

Huom! Mikäli rannekanavaoireyhtymä johtuu vammasta (esim. murtuma), hierontaa ei voida tehdä. 

Rannekanavaoireyhtymän hoitaminen hieronnalla 

Hieronnan hyödyistä rannekanavaoireyhtymän hoidossa on tehty jonkin verran tutkimuksia. Useimmissa hieronnan on havaittu ainakin jossakin määrin vähentävän oireita. Esittelen tässä vuonna 2012 tehdyn australialaistutkimuksen*, joka näyttäisi tukevan selvästi ajatusta hierontahoidon hyödyllisyydestä kyseisessä vaivassa. Tutkimuksen tulokset olivat itse asiassa todella positiivisia – varsinkin kun ottaa huomioon hieronnan olemattomat haittavaikutukset verrattuna esim. kortisonipistoksiin ja leikkaushoitoon.

Kyseiseen tutkimukseen valittiin 21 potilasta, jotka olivat kärsineet jo vuosia rannekanavaoireyhtymästä. Potilaille annettiin 6 viikon ajan hierontaa 30 minuuttia kahdesti viikossa. Hieronnassa käsiteltiin kyynärvarsien lisäksi niska-hartia-alueen lihaksia, olkapään lihaksia, lavan alueen lihaksia ja pientä rintalihasta. Hierontatekniikat ja käsittelyn kesto vaihtelivat lihaksittain painotuksen ollessa kyynärvarren lihaksissa. Hierontajakson aikana ja sen jälkeen potilaille suoritettiin kysely, jossa heidän piti arvioida oireidensa voimakkuutta asteikolla 1-5 (5=kovin kipu). Potilaille tehtiin lisäksi kolme ym. rannekanavaoireyhtymän diagnosoimisessa käytettyä testiä.  

Hieronnan positiiviset vaikutukset näkyivät kaikissa mittauksissa. Kyselyn keskimääräinen pistemäärä putosi hierontajakson päätyttyä 1.28 pistettä. Muissa aiemmissa tutkimuksissa esim. leikkaushoito on alentanut vastaavaa pistemärää 1.56 pykälää. Hieronnan ja leikkaushoidon vaikutukset ovat siis potilaiden itsensä arvioimana yllättävän lähellä toisiaan.

Diagnostisissa testeissä hieronnan vaikutukset näkyivät selvästi hierontajakson päätyttä viikolla 6 – tällöin Tinelin testissä koehenkilöistä diagnostiset kriteerit täytti enää vain noin kolmasosa verrattuna alkutilanteeseen. Myös kahden pisteen erottelukykytestissä tulokset olivat tilastollisesti merkittäviä. Phalenin testissä vaikutukset näkyivät vasta pienellä viiveellä. Tässä tulokset olivat tilastollisesti merkittäviä vasta viikolla 10. Tämä saattaa selittyä testin epätarkkuudella tai sillä, että hermosto yksinkertaisesti paranee hyvin hitaasti, eivätkä tulokset siksi näy heti kaikissa testeissä yhtä selvästi.

Hieronta on turvallinen tapa hoitaa rasitusperäistä rannekanavaoireyhtymää. Jos siis kärsit rannekanavaoireyhtymästä varaa aika hierontaan – hoitojakso on hyvä aloittaa mahdollisimman pian, jotta vaiva ei pahene. Hieronnassa käsittelemme kyynärvarren erityisillä hierontatekniikoilla. Hieromme tarvittaessa myös muita ylävartalon lihaksia hoidon tehostamiseksi. Mikäli kivut jatkuvat hieronnasta ja itsehoito-ohjeista huolimatta, on syytä hakeutua lääkärin hoitoon. 

* Elliot, Rex – Burkett, Brendan 2012: Massage therapy as an effective treatment for carpal tunnel syndrome. Journal of Bodywork & Movement Therapies, s.332-338.

Subscribe
Notify of
0 Comments
Inline Feedbacks
View all comments